Enni Koistinen on graafinen suunnittelija, some-vaikuttaja ja Tuplakääk-podcastin toinen juontaja. Uuden kodin myötä Ennin ja Ilarin pieni keittokomerolla varustettu kaupunkikaksio vaihtui luontomaisemiin ja suurempaan tammikeittiöön, jossa Enni pääsee toteuttamaan ranskalaisia leivontahaaveitaan. Kysyimme Enniltä hänen kotinsa rakkaimmista esineistä, inspiraatiosta remontin takana ja siitä, mitä hän aikoo kokata keittiössään seuraavaksi.
Etsittiin puolisoni Ilarin kanssa kolme vuotta sopivaa asuntoa. Tässä kodissa me ihastuimme erityisesti jokaisesta ikkunasta avautuvaan vihreään näkymään ja ympäröivään luontoon. Sitä ennen olimme asuneet 19 vuotta kaupungin ytimessä, jossa ikkunasta näkyi ainoastaan vastapäisen talon seinä ja naapurit.

Sanoisin, että tyylini on sekä sisustuksessa että vaatetuksessa erilaisten tyylien kerrostamista ja yhdistelyä. Mielestäni kodissa pitää olla hyvä tasapaino jotain klassista ja ajatonta sekä vähän jotain hupsua, joka tekee iloiseksi.
Rakastan sitä, kun sisustuksessa näkyy ajan kerrostumia ja tavarat ovat kertyneet elämän eri vaiheista. Meillä kodin esineistä ja huonekaluista osa on kulkeutunut mukana opiskeluajoilta, osa on second hand -löytöjä ja osa uusia hankintoja. Tykkään myös muiden luona kyläillessä tutkia kaikkia pieniä ja mielenkiintoisia yksityiskohtia ja esineitä. Ne antavat kodille persoonaa.
Minulla oli aina haaveissa, että sitten kun muutamme uuteen asuntoon, hankin meille Bonanza-nojatuolit. Ne ovat Esko Pajamiehen 60-luvulla Askolle suunnittelemat. Asunnon ostamisen jälkeen löysimmekin sattumalta kaksi erittäin hyväkuntoista vintage-Bonanzaa. Teetätin niihin alkuperäisten nahkaverhoiltujen istuinten lisäksi valkoiset istuimet. Niissä on superhyvä istua, ja ne ovat ehdottomasti yhdet suosikeistani.

Meidän koko asunto remontointiin kauttaaltaan märkätiloja lukuun ottamatta. Asunnon kaikki pinnat olivat vielä alkuperäisiä 60-luvulta ja kunnostuksen tarpeessa.
Tyyliltä halusimme mahdollisimman ajatonta ja aikaa kestävää. Siksi valitsimme paljon puupintoja. Ne ovat mielestämme sekä ajattomia että tuovat tilaan ihanan lämmintä tunnelmaa. Tyyliin vaikutti vahvasti myös se, että Ilari on asunut ja työskennellyt Japanissa, ja sitä kautta kodissamme on nähtävissä minimalistinen, japandihenkinen vivahde.

Kuulin myös, että 60-luvun sisustukseen sopivat hyvin matalat ja pitkät linjat. Se vaikutti paljon esimerkiksi meidän huonekaluvalintoihimme. Meillä ei ole kovin korkea huonekorkeus, joten matalat huonekalut tekevät tilasta ilmavamman eikä kokonaisuus tunnu tukkoiselta.
Halusimme ehdottomasti tammisen keittiön. Tammi tuntui ajattomalta valinnalta, ja sen lämpö viehätti. Rakastan esimerkiksi kaikkia seinien puupanelointeja, joten puu tuntui ilmiselvältä valinnalta.
Meidän entisen asuntomme pienessä keittokomerossa oli vanha terästaso. Se oli mielestäni aivan ihana ja huoleton, joten halusin sellaisen myös uuteen keittiöön. Rakastan ruoanlaittoa ja halusin tason, jolle voisi vapaasti laittaa kuumaa ja sotkevaa ilman, että tarvisi huolehtia sen menevän pilalle. Tykkään myös puun ja teräksen yhdistelmästä. Ne tuovat mielestäni toisilleen mielenkiintoista kontrastia.
Halusin terästasoon myös korotetun reunuksen. Se mielletään helposti hieman retroksi, mutta omasta mielestäni se näyttää todella ajattomalta ja on hauska yksityiskohta. Se on myös käytännöllinen ja estää kaiken tasolle läikkyneen valumasta alas lattialle.
Odotin etenkin sitä, että on kunnolla tilaa tehdä ruokaa, sillä edellisen asunnon keittokomerossa sitä ei ollut. Nyt tuntuu luksukselta esimerkiksi se, että on kaksi työtasoa. Myös ekstrasyvä massiivitammitaso on ollut aivan ihana, kun siinä mahtuu kunnolla leipomaan. Meille tuli samalla myös aikuiselämäni ensimmäinen pakastin, joka on ollut fantastinen.

Rakastan meidän apteekkarikaappia. Se on aivan täydellinen pantry, johon mahtuu paljon tavaraa ja josta on aina ihana valikoida aineksia. Tykkään myös erityisen paljon sokkelilaatikoista. Normaalisti sokkeli on pelkkää hukkatilaa, mutta nyt meillä on siellä kaksi laatikkoa, jotka saan helposti jalalla auki ja joihin mahtuvat kaikki isot tarjoiluastiat.
Tykkään tosi paljon kokeilla uusia ruokia ja reseptejä. Bravuurini ovat italialaiset pastat, mutta rakastan myös erilaisten, haastavampien ranskalaisia leivonnaisten tekemistä. Seuraavaksi haluan kuitenkin leipoa taas pitkästä aikaa ranskalaisen Tarte Tatin eli omenapiirakan, joka on ihanan yksinkertainen, mutta yksi suosikkijälkiruoistani.